06 Elokuun päivät 150815

”Voi kuinka lempeitä ne olivat, ne yöt elokuun...” hempeilee Costi. Elokuun öistä en tiedä mitään, ne menevät sikeästi nukkuen. Sen sijaan elokuun päivät, niistä minulla on viimekäden tietoa. Koulujen taas alettua päivistä ei mittaa, eikä puuhaa puutu. Ensimmäinen työviikko on pulkassa ja aivot on jo hienosti moodattu kouluaikaan. Näin lauantaina voi aivan hyvin herätä kuudelta, sen se elokuu teettää.

Tykkään koulun alkuun saada tehokkaasti kaikki rästipuuhat tehtyä. Se tarkoittaa pitkiä työpäiviä ja kireitä hermoja. Töissä käyttäydyn ammattini vaatimusten mukaan, mutta kotona on pari iltaa riehunut räyhä-Laura. Kaitsulle sattui iltavuoro tälle ekalle kouluviikolle ja hommahan oli perjantai-iltana räjähtää käsiin. Kun kotona on oppilaiden kanssa samanikäiset lapset, tuntuu, että onkin töissä 24/7. Vaikka sitähän se kotiäitiyskin on, siitäkin on kokemusta neljä vuotta.

Tunnistan tarpeen muutokseen ja kehittymiseen. Elokuun päivien ei tarvitsisi olla tiukkoja, pitkiä, uuvuttavia, hermostuttavia. Olen itse tehnyt niistä sellaisia. Olen kaikki työvuoteni aloittanut elokuun supertehokkaasti, kun voisin ottaa iisimminkin. Ehkäpä oppilaatkin tykkäisivät, jos startti olisi lempeämpi. Ainakin kotiväki tykkäisi, jos muutos lomaelämästä opekomentoon ei olisi näin raju. Tässä on pysähdyksen paikka.

Lomalla osaan rentoutua hienosti, nyt on korkea aika opetella sitä myös arjessa. Odotukseni ovat korkealla syyskuussa alkavalle Mindfulness-koulutukselle. Keväällä opiskellut NLP-taidot jäivät lomalla taka-alalle, ne kaivetaan taas käyttöön. Loma-Laura oli rento, onnellinen ja kiva läheisille, loma-Laura oli omasta mielestä ihan ihana. Sellainen tahdon olla läpi vuoden.

Täyden kympin tyttö, Laura  

ps. Kymppipäivä tuli ja meni, mekkokuva otettiin. Treenin näkyviä tuloksia saan vielä odottaa, mutta kasvoissa on tyytyväisyys. Suunta on oikea. Pikkutyttö oranssinpunaisessa mekossa. Siltä minusta tuntuu.