13 Puskajumppari rohkaistuu 221015

Olen huomannut kaipaavani ulkoilmaa yhä enemmän. Jo pelkästään raikkaan ulkoilman hengittäminen tekee hyvää, ja vielä paremmalta tuntuu, kun hengittämiseen liittää jonkun liikkeen. Kesällä harjoittelin balancea ulkona ja se tuntui erityisen ihanalta. Ylpeänä itsestäni julkaisin joitakin balancekuvia Instagramissa ja serkkuni nimitti minut Puskajumppariksi. Omin tämän hauskan sanan välittömästi ja nyt löytyy jo monta #puskajumppari -kuvaa.

Nyt lokakuussa huomasin Instagramissa kuvahaasteen, johon tartuin suurella innolla. Tässä kuussa yritän joka päivä ennalta määrättyä joogaliikettä, mikä kuvataan ja julkaistaan Instagramissa tunnuksella #octoberyogaspice. Olen jo nyt venynyt enempään kuin mihin uskoin pystyväni ja kokeillut vähän pelottaviakin juttuja. Huomaan tekeväni ihan vähän sinnepäin ja välillä pieleenkin, mutta ainakin olen yrittänyt.

Tämän viikon maanantaina en kuvannut, koska liike (korppi) oli sille päivälle haasteellinen, enkä jaksanut tehdä sitä. Harjoittelin ja yritin sitä kyllä ja kuvaajakin oli passissa useampaan otteeseen, mutta asennosta ei vaan tullut mitään. En ottanut tästä itselleni suorituspaineita, tajusin vain jättää sen siltä päivältä väliin. Paremmalla fiiliksellä sekin on aiemmin onnistunut.

Ei voi koskaan onnistua, jos ei ole edes uskaltanut yrittää. Rohkeus tuntuu karisevan iän myötä monessa kohtaa. En uskalla kokeilla kärrynpyörää kovalla lattialla ja boxihyppy tuottaa päänsisäistä epävarmaa ääntä: ”Et uskalla, et voi onnistua, et pysty siihen, kaadut ja loukkaannut". 

Pelkään suurella kuulalla tempausta (jos ote lipsahtaa), ruskean kastikkeen tekemistä ( jos se paakkuuntuu), Sinuhe Egyptiläisen lukemista (jos tylsistyn), nukuttamista (jos en herääkään). Ja kaikki nämä meinaan vielä tämän vuoden puolella tehdä. Miksi? Tempaus, koska tiedän että pystyn, minun täytyy vain uskoa itseeni. Ruskea kastike, koska aina ei Kaitsu ehdi jauhelihakastiketta perheelle tekemään. Sinuhe, koska sivistyksessäni on egyptiläisen kokoinen aukko edelleen. Nukutus, koska edessä on leikkaus.

Mitä hassuja tai tarpeettomia pelkoja sinulla on? Uskaltaisitko kuitenkin kokeilla? 

”Don't back down, don't say no. Just exhale and let go”

- Täyden kympin tyttö




SatuH

Hei ihana Laura!

Minäkin pelkään nukutusta, odotan myös leikkausta. En osaa ruskeaa kastiketta tehdä ja Sinuhekin on lukematta. ;D

Ihania puskajumppakuvia. Olet notkea!

Ihanaa syksyä sinulle ja perhellesi.

 

VASTAUS:
Satu, kiitos! Kivoja syyspäiviä sulle ja perheellesi. Ja luotetaan siihen, että leikkaukset sujuvat hienosti. Niinhän ne useimmiten sujuvat. - Laura

Näitä sun tekstejä on ihana lukea (ja Reetan juttuja fb:stä kaipaan myös). On inhimillistä pelätä - mä pelkään kaatumista pyörällä tai rapuissa. Korkeilla paikoilla pelkään paitsi omaa putoamista, niin myös kaikkien muiden paikalla olevien. Ja eniten pelkään että unohdan - jos en vuoden päästä vaikka muista miltä tuntui halata isää sen viimeisen kerran tai sen kuinka kauniisti isä katsoi äitiä kun lähdimme sairaalasta.

Puskajumpparin kuvat on hienoja ja nämä tekstit myös. Jatka vaan !

 

VASTAUS:
Kiitos kauniista sanoistasi. Koitetaan vaalia niitä meille tärkeitä muistoja. Kun muisto aikaa myöten haalistuu, se on tallessa syvällä kuitenkin. Se voi tulla edelleen esim uniin, vaikkei tiennyt enää muistavansa. Siitä tulee haikeanhyvä olo. - Laura

Reetta

Hei määkin pelkäsin eilen kärrynpyörän heittämistä nurmikolla. Lapset kannustivat. Pelkäsin, että ranteet menee tai muuta vastaavaa. Kokeilin - kankeaa oli, mutta ranteet ovat edelleen paikoillaan😊
Reetta
P.s. Sinuhen voi myös kuunnella äänikirjana. Helpompaa! Saat lainata, jos haluat, multa löytyy.

 

VASTAUS:
Kiitos Reetta! Äänikirja voisikin Sinuhessa toimia paremmin. Lainaan mielelläni. - Laura

Katja

Mulla on sama ruskeakastikekammo myös 😂 Hauska huomata ettei olekaan ainoa kammoilija siinä asiassa.

 

VASTAUS:
Katja, mahtavaa! Luulin, että olen ainoa äiti, jolta kastike ei vaan luonnistu. :) - Laura

äiti

😍 Don\\\'t worry, be Happy! Täällä on yksi, joka rakastaa sinua pyyteettömästi nyt ja aina juuri sellaisena kuin olet.😍

 

VASTAUS:
Voi äiti, kiitos! - tyttäresi