23 On/off 070216

Viime äitienpäivänä sain kirjan itsestäni, minkä 2.sivulla kuopus kuvasi perjantaitraditioni. Siihen kuului tuolloin lasi punaviiniä, erilaisia juustoja, karkkia ja sohva. Nyt se traditio on muutunut, enää en välttämättä istahda sohvalle perjantaisin ollenkaan ja jos istahdan, eväät ovat toisenlaiset, tai ei evästystä lainkaan.

Heinäkuussa päätin olla ilman alkoholia ja siihen se vähäinenkin juominen jäi. Arkeeni päätökseni vaikutti juuri perjantain punkkulasillisen verran, seuraelämään vieläkin vähemmän. Onpahan porukalla vakio kuski, kun keikoilla tai näyttelyn avajaisissa käydään. Vielä sentään pyydetään mukaan, vaikka en muiden mukana kilistelekään. Ja olen minä kilistellyt esimerkiksi alkoholittomalla oluella pulkkamäkireissulla Vuorenmajalla.

Miksi näin? ”Koska mä voin” En oikeastaan osaa perustella päätöstäni, mutta mitä kauemmin aikaa kuluu, sen vaikempaa on ottaa edes sitä yhtä lasillista. Josko sitten kesän juhlissa jo skoolaisin, siskoni häissä ainakin. Viisas ystäväni määritteli hänkin juomakulttuurinsa uudelleen, hän on päättänyt ”olla ajokunnossa”. Siinä on häivähdys, juuri yhden lasillisen verran, sallivuutta. Ehkä tämä on se, mihin minäkin aikanani päädyn.

On tässä tullut muitakin ihmiskokeita tehtyä. Vuoden vaihteessa aloitin herkuttomuuden, koska saikun ja joulun syöpöttelyt painoivat kehoa ja mieltä. Sokeripiikkien puuttuessa jaksaa koko päivän tasaisesti, eikä herkkuja tee edes mieli. Painossa sokerittomuus ei ole näkynyt ollenkaan, olen ilmeisesti syönyt enemmän jotakin muuta. Kaikkea muuta :) 

Koko tammikuu meni ehdottomuudessa, vierotin itseni kunnolla sokerista. Nyt olen jo syönyt työkaverin nimpparikakkua, mutta edelleenkään en ole ostanut herkkuja itselleni. Tässä pitäisi nyt tasapainotella järkevän herkuttelun kanssa, etten taas lipsahtaisi jokapäiväiseen itseni sokerikuorruttamiseen. Saan olla tarkkana, karkki on tosi hyvää.

Uutena ihmiskokeilussani on juustottomuus ja tämän jo luulisin näkyvän puntarissa. Jos maailmasta pitäisi valita yksi ruoka, mitä pitäisi syödä lopun elämän, valintani olisi juusto. Voin ottaa Arkijuuston jääkaapista, höylätä siitä monta pitkää siivua, tunkea ne suuhuni ja toistaa hetken päästä uudelleen. Rakastan juustoa, mutta nyt on aika olla ilman. Katsotaan miten käy.

Jos - ja kun - karkkia tai kuoharia oikeasti tosi kovasti haluan, sitten sitä voin ottaa. Sokerin osalta koin kuitenkin lyhyen täyskieltäytymisen tarpeelliseksi, jotta ymmärtäisin kuinka paljon sitä tulikin eri muodoissa syötyä. Sama nyt juuston kanssa, sen syömistä haluan vähentää.

On/off, se on minun valintani ruokaremontin alkuun, mutta pidemmän päälle totaalikieltäytyminen ei toimi. Jatkossa pysyviin muutoksiin koetan nyt hakea sallivuutta, kuulostella itseäni. Miten sinulla syöminen, juominen ja herkutteleminen pysyvät kohtuudessa? Onko hyviä vinkkejä?

- Laura